Lapsuuden joulumuistoja luomassa

 

Tänä vuonna vietämme joulua tavallaan ensimmäistä kertaa varsinaisena lapsiperheenä – taaperon kanssa jouluperinteitä kun tulee pohdittua ihan eri lailla kuin sylivauvan. Viime joulu taisi vilahtaa ohitse siinä vauvantuoksuisessa väsymyksen tilassa, josta muistoksi jäi lähinnä valokuva-albumissa hymyilevä pikkutonttu, mutta tänä jouluna lapsonen on jo paljon enemmän mukana joulun puuhissa ja perinteissä (ja vanhemmatkin jokseenkin mukana maailman menossa). 

Meillä ei asu yltiöjouluihmisiä, mutta joulunaikaan kuuluu kuitenkin niin paljon muistoja, tuoksuja, makuja ja sointuja varsinkin lapsuuden jouluista, että joulun viettäminen perinteisin menoin on tuntunut tärkeältä. Nyt on sitten aika siirtää perinteitä eteenpäin oman poikamme lapsuusmuistoihin.

Ennen joulua on aina ollut kiva tunnelmoida joululauluja kuunnellen ja laulellen. Viime vuonna tip tap sai jo hymyn vauva-Tyypin kasvoille, mutta nyt yksivuotiasta tanssituttaa reippaiden rytmien ohella kaihoisammatkin kappaleet. Käsiään heiluttava ja pyllyään hytkyttävä taapero-Tyyppi on niin hellyttävää katsottavaa, että täytyypä vielä pari päivää soitella ja laulella oikein urakalla! Ainakaan äidin repertuaari lastenlauluissa ei ole muuten kovin kaksinen, mutta joululaulujahan osataan ulkoa koko konsertillinen.

 

Joulunodotusta ovat perinteisesti siivittäneet kotona laulelun lisäksi erilaiset joululaulutilaisuudet, käsityömyyjäiset, ikkunaan ilmestyneet tontut, tunnelmavalaistus, riisipuuro sekä joululeivonnaiset. Tyyppi on saanut jo maistaa pipareita ja luumutorttuja, koska vaikka sokeria vältämmekin, on hän kovin kiinnostunut muiden lautaselta löytyvästä tarjonnasta kahvipöydässä… Mitenköhän mahtavat varsinaiset jouluruuat maistua taaperolle?

Joulukalenterin hankkiminen 1-vuotiaalle tuntui vielä turhan aikaiselta, mutta ehkäpä aloitamme joulukalenteriperinteen ensi vuonna, kun siitä on enemmän iloa. Tässä asiassa mietittiin samaa kuin muutenkin tavaran suhteen, että vältettäisiin turhaa kulutushysteriaa: Kun lapsi ei vielä itse ymmärrä haluta joulukalenteria tai -lahjoja, niin pyritään vähäisempään osteluun. Joulupukki tulee kuitenkin piipahtamaan jo tänä vuonna, vihjaisivat isovanhemmat, joille asia lienee tärkeämpi kuin yksivuotiaalle itselleen.

Ennen lapsen syntymää ajattelin, että olisipa omituista viettää joulua oman perheen kesken kotona ilman sukulaisvisiittejä. Nyt on käväissyt mielessä sekin, voisikohan joulu joskus tulla ihan omassa kodissakin? Vuodesta toiseen tien päällä vietetyt joulut ovat jo niin syvälle juurtunut perinne, että tuntuu, että on pakko lähteä johonkin saapuakseen jouluun.

Omasta lapsuudestani muistan ainakin riisipuuron, luumusopan ja kynttilöiden tuoksun, kun jouluaamuna hiippailtiin vielä yöpuvussa piirrettyjen ääreen kutkuttavan odottavin tunnelmin. Kyläjouluista ne pimeässä kirjavina loistaneet jouluvalot, jo pehmoisiksi nukutut vieraslakanat, vieressäni köllöttelevän kissan sileän turkin ja aamuvarhaisen television kajon joulukirkonmenoista. Leivinuunissa mureiksi ja makoisiksi paistetut joulupöydän herkut, joita saattoi jouluna nauttia melkein yömyöhälläkin. Ja tietysti ne ikuisuuden kestäneet piirretyt ennen joulupukin tuloa. 

 

Tulevina vuosina luodaan meidän perheelle omannäköistä joulua yhdistellen vanhoja ja uusia perinteitä. Toivon, että myös pojalleni joulu näyttäytyy herkkujen, yhdessäolon ja rentoutumisen aikana. Mutta ehkei kuitenkaan hiljentymisen ja rauhoittumisen. Meillä meininki saa olla vauhdikasta joulunakin: herkutellaan, hassutellaan ja halitaan.

Riemukasta joulua! 

Kuvat: Pixabay