Pääsiäisvierailulla uppouduimme oikeisiin mummolan vintin
aarteisiin. Ullakon uumenista silmiin osui eräs vanha kirja, joka on nyt kovin
ajankohtainen: Vauvamuistot kultaisen 80-luvun puolivälistä. Vastaava kirjanen
löytyi myös Insinööri-isin kotoa.
Oli kiintoisaa lukea, kuinka samankaltaista juuri 6 kk
täyttäneen Tyypin kehitystahti on ollut vanhempiinsa verrattuna. Kääntymään
oppiminen, hampaiden tulo ja ryömimisen hiffaaminen olivat tapahtuneet vain
muutaman päivän heitolla siitä mitä oma Vauvamuistot-kirjaseni minusta kertoi. Samalla
vähän hirvitti kuvitella, että jos sama tahti jatkuisi, parin kuukauden
kuluttua Tyyppi taapertaisi jo omin jaloin…
Muistelimme joitakin 6 kk vauvan tähänastisia suuria saavutuksia
kehityksen saralla:
- Ensimmäinen nauru(-kohtaus) alle 3 kk iässä. Ehkä ihkuinta
ikinä! Vei kaksi viikkoa sulatella tuota kokemusta ennen kuin höhöttely palasi
uudelleen repertuaariin. Nyt Tyyppi saa kesto-kikatuskohtauksia lähinnä väsyneenä,
vaikkapa kun äiti katsoo toisaalle ja takaisin, ja taas toisaalle ja takaisin,
mutta muulloin tyytyy lähinnä pieneen tirskahdukseen ja naaman levyiseen
hymyyn.
- Kääntymään oppiminen hieman vajaa 3 kk iässä. Mullisti
maailman ja yöt, joista myöhemmin oli tuleva pelkkää vatsalleen pyrkimistä ja
mönkimistä, samoin kuin vaipanvaihdoista.
- Jonkinlainen unirytmi! Saapui elämäämme joskus siinä 4 – 5
kk tienoilla ja jatkaa kehittymistään. Tyyppi ryhtyi nukkumaan 10 - 30 min
päikkäripätkien sijasta useammin 45 min – 1 h – jopa 2 h päiväunia ja yötkin
alkavat nyt paljon aiemmin, ei enää puoliltaöin.
- Kaksi ensimmäistä hammasta peräjälkeen hieman yli 5,5 kk
iässä / 6 kk mennessä. Söpöt hinkuttaa hammasharjalla ja makoisalla
Muumi-hammastahnalla aamuin illoin. Hirmuisen terävät, kun pureutuvat imetyksen
päätteeksi rintaan. Äiti arvostaa. Kolmas ja neljäs hammas, coming soon!!
- Ryömiminen! Tätä treenattiin viikkoja ja olimme varmoja,
että läpimurto tapahtuu hetkenä minä hyvänsä, kunnes tapahtui puolivuotispäivän
kunniaksi. Googletin ”how to babyproof your home” ja ehdin jo melkein mainita
konttauskypärän, mutta Insinööri ehtikin ensin mainita, että sellaista ei sitten
ainakaan meille tule… Olisi kai tajuttava, ettei maailmaa voi pehmustaa /
silottaa valmiiksi lapselleen, vaan pikku kopsahduksista oppii?
 |
| Tyypin vauvakirja mallia 2015. |
Tuntuipa kummalta nähdä viikonloppuna kauppakeskuksen
lastenhoitohuoneessa pari aivan pientä vauvaa ja yrittää muistella, onko
meilläkin joskus ollut sellainen ihan pikkuinen. Tyypille kun on puolessa vuodessa tullut pituutta lisää käsittämättömät 20 senttiä ja painoakin useampi kilo! Taidanpa
alkaa jo parkua varastoon ensimmäistä päivähoito- ja koulupäivää…
Vanhoissa 80-luvun vauvakirjoissa hassua (tai tuolloin
ajanmukaista?) oli mm. oletus vauvan kastamisesta ja isän kirjassa myös oma
sivunsa pyhäkoululle ja lempirukoukselle. Uudessa vauvakirjassa puhutaan nykypäivään
sopivammin vain nimen antamisesta. Hassu oli myös äidin kirjan sivu, jossa
otsikko ”käteni vanhempieni kertomana” ja alla sivun verran viivoitusta tekstiä
varten; siis odotettiinko siinä muutakin kuin tarinaa kymmenestä sormesta? Isän
kirjassa taas oli kehityksen virstanpylväissä itse täytettävän iän viereen
listattu lisäksi se, missä iässä muut ovat (keskimäärin) kyseiset taidot
saavuttaneet. Ihan kiva tietää, mutta ahdistaisikohan, jos lapsi olisi
kehittynyt jäljessä suhteessa muihin.
Alkuvuodesta törmäsin muuten Facebookissa yhteisölliseen Oot niin ihana -vauvakirjaprojektiin ja onkin jännä nähdä, millainen kirja siitä syntyy.
Kun ostimme nykyisen vauvakirjan, suuressa kirjakaupassa oli tarjolla tasan
kaksi aika perinteisenoloista vaihtoehtoa, joten uusille ideoille onkin varmaan
tilausta. Minusta oli ainakin tylsää jo se, kuinka molempia kirjoja sai edelleen
vain joko vaaleanpunaisena tai vaaleansinisenä – miksei väri olisi voinut olla
kaikille sopiva, vaikka seesteinen valkoinen, virkistävän vihreä tai iloisen
keltainen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti