Tyyppi pääsi tänään ensimmäistä kertaa tutustumaan elokuvateatterin ihmeelliseen maailmaan Finnkinon Vauvakino-tapahtumassa! Ja minä siinä sivussa hieman kumoamaan ennakko-oletuksia vauvakinoilun kamaluudesta.
Vauvakinoja eli vauvan ja vanhemman yhteisiä elokuvahetkiä järjestetään päiväsaikaan useilla eri paikkakunnilla aina silloin tällöin, joskus kuukausittain. Aiemmin elokuva on näytetty aina aamupäivästä jo kello yhdentoista maissa, mikä on tuntunut mahdottomalta kaikkina niinä hitaina (eli työntäyteisinä) vauva-arjen aamuina. Nyt tapahtuma järjestettiin kerrankin iltapäivän puolella ja siksi se oli lähtökohtaisesti mahdollisempi ja helpommin lähestyttävä tilaisuus meillekin.
Vauvan kanssa leffaan lähteminen arvelutti, eikä vähiten blogeista löytyvien kauhukokemusten ansiosta. Olin lueskellut sekä hihitellen että hämmästyneenä muiden kokemuksia ympärillä rääkyvien muksujen ja vieruspenkissä höpöttävien äitikaverusten aiheuttamasta korviahuumaavasta metelistä, vaunuruuhkasta ja vaippakatastrofeista. Olin siis ennakkoon aika vannoutunut Vauvakinon epäilijä, mutta yhdistelmä tasaisen tylsää vanhempainvapaaviikkoa ja kokeilunhalua saivat lopulta minutkin lähtemään paikan päälle.
Vauvakinokokemus sujui yllättäen aika mainiosti. En kohdannut isompia itkupotkuraivareita sen enempää oman kuin muidenkaan lasten tahoilta, vaikka pientä itkua ja ääntä tietysti useiden kymmenien pikkuisten porukassa kuuluu. Suuri tila antaa aika paljon anteeksi, kun äidit pikkutyyppeineen ovat sijoittuneet hajalleen ympäri elokuvasalia. Meille ei sattunut myöskään yhtään sellaista naapuria, joka olisi kertoillut kuulumisiaan kaverille, päin vastoin, minusta vaikutti että aikuiset olivat hyvinkin hiljaa koko leffan ajan. Vaunukansasta ei syntynyt pahemmin ruuhkaa leffateatterille, vaikka hissiin vähän jonotettiinkin.
Elokuva oli tällä kertaa noin 2 tuntia kestävä Mother's Day, eli taattua jenkkihömppää ilman erityisiä yllätysmomentteja. Leffa ei siis vaatinut syvempää keskittymistä, mihin ei kyllä olisi ollut mahdollisuuttakaan.
Leffasta saivat varmasti parhaiten irti ne, jotka olivat tulleet aivan pienen vaunukopassa unia kiskovan vauvan kanssa. Vähän harmittaakin, etten aiemmin päässyt testaamaan Vauvakinoa lähinnä noista aamunäytöksistä johtuen. Isomman vauvan kanssa keskittyminen tietysti herpaantui, kun oli päästettävä lapsonen välillä lattialle mönkimään, tarjoiltava hänelle leluja sekä muutakin ruokaa kuin maitoa. Välillä pikkutyypit toki tönöttivät sylissä töllöttäen ruutua rauhaisasti ja mutustellen kuka tuttia, kuka purulelua tai pupunkorvaa.
Meidän Vauvakino-kokemuksestamme jäi fiilis, että voidaan mennä toistekin päiviin vaihtelua ja viihdykettä hakemaan! Myös ensi kerralla sitten muistan, että isommalle vauvalle mukana kannattaa olla pari lelua, hätävaratutti sekä jokunen kätevä puristettava sose-eväs, ja tietenkin jotain naposteltavaa myös äidille, mikä meinasi nyt päästä unohtumaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti