Eilen vietin ensimmäistä äitienpäivää itse äitinä!
Oli onnekas ja etuoikeutettu olo herätä ennen aamukuutta pienten sormien räpeltäessä kasvojani, nipistellessä poskiani ja kiskoessa tukkaani rytmikkäästi kaksin käsin tasatahtia ravistaen. Etenkin kun tuon äidinherättelyoperaation jälkeen silmät avatessani vastassa oli mitä aurinkoisin hymy tuon pienen päivänsäteeni kasvoilla.
Äitienpäivä oli muutoinkin upean aurinkoinen ja kesäfiilis pomppasi pintaan jo näin toukokuun alkajaisiksi! Päivään
kuului äidille suodut pidemmät aamu-unet, valmiiksi katettu
aamupalapöytä sekä herkuttelua niin torin jätskikiskalla päivänpaisteessa kuin
rantaravintolan terassilla auringonlaskun aikaan.
Tätä äitiä lahjottiin perinteisin menoin,
eli pian on tarkoitus nautiskella sekä lempparisuklaasta että
kampaamokäynnistä - joista jälkimmäinen kieltämättä tulee tarpeeseen. Ennen äitienpäivää olimmekin jo puuhailleet sekä itselleni että Tyypin mummoille muistoksi DIY-henkisiä lahjuksia, nimittäin jalanjälkitauluja sormivärejä, korttipohjia ja askartelusavea hyödyntäen. Helpommin muuten suunniteltu kuin tehty...
Vaikka äitienpäivä onkin positiivinen juttu ja on hienoa, että äitien tekemän tärkeän, raskaan ja rakkaan "työn" arvostamiselle on pyhitetty oma päivänsä, väkisin juuri äitienpäivänä hiipii mieleen myös he, jotka eivät tuota päivää pääsekään viettämään äitinä. Lapsia saadaan yhä vanhempana ja vähemmän, ja monella ei ole mahdollisuutta perheonnen hehkutukseen.
Äitiys ei ole itsestäänselvyys, vaan etuoikeus, mikä on hyvä palauttaa mieleen niin hyvinä kuin huonoina vauva-arjen päivinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti