torstai 17. maaliskuuta 2016

Erikoinen aarreaitta: Isan Tamine



Kirpputorit ovat olleet sydäntäni lähellä niin kauan kuin muistan, ja vauvauutisen myötä aloin entistäkin useammin etsimään hyvää halvalla erityisesti lastentavaroihin erikoistuneilta kirppiksiltä. Eniten minua kirppiksissä kiehtoo löytämisen riemu: kymmenien toistensa kaltaisten muotivaatteiden ja -värien sijaan siellä voi tehdä uniikimpia menneidenkin mallistojen löytöjä, jotka miellyttävät omaa silmää.

Koska kokemusta lasten kirppiksistä on nyt reilun vuoden verran ja monet lähiseudun paikat ovat niin moneen kertaan koluttuja, innostuin, kun ystävä vinkkasi paikasta, joka ei ollut koskaan googlettaessa osunut silmiini: Isan Tamine Helsingin Pikku-Huopalahdessa. Perinteisiin kirpputorikäytäviin ja järjesteltyihin hyllyihin tottuneena paikka yllätti, hämmensi mutta myös ilahdutti omalaatuisuudellaan. Mikäli innostut testaamaan tämän kirppiksen, jätä suosiolla rattaat (ja ehkä lapsikin…) kotiin, sillä sisällä mahdut hädin tuskin itse kurottelemaan tavaroita ja nostelemaan laatikoita esille. 

Lasten kirpputori Isan Tamine Pikku-Huopalahti


Lankapuhelin pirisee ja myöhemmin luuri kilahtaa alas asemiinsa. Olo on kuin olisimme astuneet mummolan vintille tai menneisyyteen sijoittuvan elokuvan kulisseihin. Palvelualtis myyjä juttelee tuttavallisesti asiakkailleen kassatiskiltä, joka itsessäänkin näyttää kuin kirpputoripöydältä. Olemme saapuneet kirpputorille, joka on pienehkön huoneen kokoinen, mutta tavaraa on basaarihenkisesti kukkuroittain lähes lattiasta kattoon. Insinööriseuralaiseni mutisee jotain ahdistuksesta kaiken sen järjestäytymättömän runsauden keskellä ja samaa miettii sisäinen sihteerikköni, jonka kuitenkin saan tukahdutettua löytäessäni kaaoksen seasta pian kiinnostavan tuotteen, ja kohta toisen…

Värikkäät aarteet toinen toisensa jälkeen osuvat silmään muun vaatemassan joukosta, kun pengomme hyllyköitä, pahvilaatikoita ja uskaliaasti keikkuvia kirja- ja tavarakasoja. Osa myytävistä tavaroista on pikkuisen hintavampia kuin mitä olen itse tottunut maksamaan (mikä yleensä kirppistavaroiden kyseessä ollessa on kyllä hyvin vähän!), mutta kaikki löytämämme vaatteet ovat erittäin hyväkuntoisia, jopa uudenveroisia, ja laadukkaanoloisia merkkituotteita.

Vaikka Beibi Bluu on (ironisestikin) Beibi Bluu, ei poikien väri meillä muuten ole sininen, vaan yritämme haalia pojallemme riemukkaita, värikkäitä, ensisijaisesti lastenvaatteita, ei poikien vaatteita. Lopulta ”tuhlailemme” kolmisenkymppiä kivoihin kuosillisiin Popin, Tutan, Kimperin ja Villervallan vaatteisiin ja pipoihin, ja tarttuupa tuohon summaan mukaan myös Brion uudenkarhea leikkiauto. 

Isan Tamine löydöt
Isan Tamine löydöt


”Missä me just käytiin?” -kommentti kokoaa aika hyvin vierailumme tuossa erikoisessa aarreaitassa, jonne varmasti palaamme toistekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti